Rannikkoseutua ja paikoin sisämaatakin asuttava kyhmyjoutsen on kookkain ja painavin lintumme. Yksi tai kaksi pariskuntaa pesii vuosittain Iso-Huopalahden ruovikon suojissa. Linnut saapuvat maalis–huhtikuun taitteessa ja lähtevät alueelta yleensä viimeistään marraskuussa.
P 1–2 paria
Kansallislintumme levähtelee lahdella keväin ja syksyin. Pariskunnilla on yleensä 2–6 nuorta lintua mukanaan. Varhaisimmat saapuvat heti sulavesien auetessa maaliskuussa. Laulujoutsenen huomaa usein komeista kauaskantavista törähtelyistä. Kyhmyjousen on vaitelias laji.
L, R
Aapasoilla pesivän metsähanhen muuttoparvia nähdään huhti–toukokuussa ja syys–lokakuussa. Jokunen parvi saattaa levähtää lahdella. Parhaat erot vaaleamman harmaaseen merihanheen ovat kaulaa tummempi pää ja erivärinen nokka. Kesäkuussa 2018 viheriöllä käyskenteli rossicus-alalajin yksilö eli tundrametsähanhi.
L
Metsähanhen lyhytkaulainen rossicus-alalaji pesii Venäjän tundralla. Nokka on lyhyt ja tyvestä korkea. Meikäläisen ns. taigametsähanhen ja tundrahanhen risteymiä on vaikea tunnistaa. Niitä ja “aitoja”, tyypillisiä tundrametsähanhia voi nähdä samoissa parvissa. Eniten tundrametsähanhia havaitaan maan kaakkoisosassa. Kuvassa oleva yksilö käyskenteli juhannuksen tienoilla valkoposkihanhien seuralaisena golfkentällä.
L
Tundrahanhi pesii Venäjän tundralla mutta Suomen kautta keväin ja syksyin. Usein sen löytää metsähanhien parvesta. Huomio kiintyy aikuisen linnun valkeaan otsaan ja mustiin vatsalaikkuihin ja vähän pienempään kokoon. Laji muuttaa nykyisin paljon runsaampana kuin ennen.
L
Merihanhi on vähälukuinen muuttovieras, jonka voi nähdä Iso-Huopalahden vesillä maalis–huhtikuussa. Se on kookas ja melko tasavärisen harmaanruskea hanhi, jonka nokka ja koivet ovat vaaleanpunaiset. Lentävän linnun siiven ylä- ja alapuoli erottuvat vaaleampina kuin metsä- ja tundrahanhella.
S
Kookkain hanhemme uittaa toukokuulla esiin untuvikkojaan, jotka ovat varttuneet ruovikon kätköissä. Alueella pesii vuosittain muutama pariskunta. P-Amerikan tuontilaji on valkoposkihanhea paljon isompi. Valkeaa on päässä vähemmän kuin tällä, mutta kaula on pidemmälti musta.
P 1–2 paria
Arktisille asuinsijoilleen Venäjän tundralle matkaavia sepelhanhiparvia voi hyvällä onnella nähdä toukokuun lopulla Talin ja Iso-Huopalahden ilmatilassa. Suuntana on itäkoillinen ja syys–lokakuussa lounas. Sepelhanhi on vain hieman sinisorsaa kookkaampi tumma hanhi.
L
Valkoposkien isot parvet risteilevät alueella keväin ja syksyin. Kesällä linnut käyvät poikueineen niittämässä golfkentän nurmea ja lannoittavat sitä saman tien. Suurimmat valkoposkiparvet pimentävät Talin taivasta syyskuun alkupuoliskolla.
L, R
Pienen hanhen kokoinen värikäs ristisorsa on havaittu 13 kertaa Iso-Huopalahdella, pääasiassa huhti–toukokuussa ja elokuussa. Se muistuttaa yleisväreiltään isokoskeloa. Erilainen nokka, punainen otsakyhmy ja eturuumiin ruskea vyö ovat hyviä tuntomerkkejä.
S
Haapanat vierailevat lahdella maaliskuulta lokakuulle. Koiras kuljettaa keväällä naarasta kupeellaan Golfkentän poikki virtaavalla purolla. Se vartioi puolisoaan toukokuulle asti, kunnes tämä on pyöräyttänyt viimeisenkin munan kätkössä olevaan pesäänsä. Naaraan alkaessa hautoa koiras siirtyy poikamieheksi.
P 1–3 paria, L, R
Harmaasorsa on melko uusi tulokas pesimälinnustossamme. Yksi tai kaksi paria aloittaa vuosittain pesinnän Iso-Huopalahden rantamilla. Soidinäänet ovat vaatimattomia mutinoita, ja linnun vanha suomalainen nimi olikin lörppösorsa. Ensihavainnot ovat huhtikuulta 1992. Lokakuussa 2014 levähti paikalla peräti yli 300 lintua.
P 1–2 paria, L, R
Taveja alkaa kerääntyä sulaveden reunoille maaliskuulta lähtien. Huhtikuun lopulla määrät ovat suurimmillaan. Useita pareja jää pesimään rantojen suojiin. Syys–lokakuussa taveja on runsaammin näkyvissä, kunnes linnut alkavat hävitä vähitellen eteläisempään Eurooppaan.
P 2–3 paria, L, R
Taveja alkaa kerääntyä sulaveden reunoille maaliskuulta lähtien. Huhtikuun lopulla määrät ovat suurimmillaan. Useita pareja jää pesimään rantojen suojiin. Syys–lokakuussa taveja on runsaammin näkyvissä, kunnes linnut alkavat hävitä vähitellen eteläisempään Eurooppaan.
P 2–3 paria, L, R
Sinisorsat ovat telkän ja isokoskelon ohella ensimmäisiä muutolta saapuvia vesilintuja keväällä. Korkeintaan kymmenen paria yrittää pesiä alueella ja välttää minkkejä, supikoiria ja muita pesärosvoja. Sorsastuksen alettua osa sinisorsistamme päätyy lautaselle, mutta silloin lajinimi on muuttunut heinäsorsaksi.
P 5–10 paria, L, R
Jouhisorsa on tyylikäs hoikka puolisukeltaja. Se on harvinaistunut mutta näyttäytyy huhti–toukokuussa muiden sorsien joukossa. Lentäessäänkin se erottuu sukulaisistaan helposti pitkän kaulansa ja pidentyneiden pyrstösulkiensa ansiosta. Elo–lokakuussa nähdään ajoittain pikkuparvia.
L, R
Reheviä vesistöjä suosiva heinätavi on vähälukuinen sorsa, jonka pesimäkanta on vähenemään päin. Joinain vuosina se saattaa pesiä alueella, mutta toisaalta voi jäädä kokonaan näkemättä. Syyskuussa se on vielä harvinaisempi kuin keväällä. Koiraan erityistuntomerkki on selkeä valkea silmäkulmanjuova.
P 0–1 paria, L, R
Lapasorsa suosii reheviä ruohikkoisia rantoja ja luhtia, mihin se piilottaa pesänsä. Se on profiililtaan lättänä sorsa, jonka ”hassua ” ulkomuotoa korostaa pitkä ja leveä nokka. Latuskanokallaan lintu siivilöi vedestä pikkueliöitä ja siemeniä. Näyttäytyy vähälukuisena huhti–lokakuussa.
P 0–2 paria, L, R
Punasotka osuu nykyään yhä harvemmin kiikaroitsijan silmiin, sillä lajin kanta on romahtanut parissa kymmenessä vuodessa. Iso-Huopalahden perukassa punasotkia levähtää ja ruokailee kuitenkin keväisin muutamia, ja saattaapa jokunen pariskunta yrittää pesimistä.
P 0–1 paria, L, R
Tukkasotkia näkee parhaiten huhtikuun lopun ja toukokuun alun paikkeilla. Ne sukeltavat ravintoa jatkaakseen piakkoin pohjoisemmaksi. Syksyisinkin tukkasotkia levähtelee ruokavieraina, mikäli vesi on tarpeeksi korkealla. Muiden sorsien tapaan määrät ovat paljon suuremmat Laajalahden vesillä.
L, R
Allin näkeminen Iso-Huopalahdella on sattuman peliä. Parhaimmat mahdollisuudet tarjoutuvat silloin, kun kattava sumu häiritsee syksyllä lintujen muuttoa, jolloin niitä laskeutuu vähäisempiinkin vesistöihin odottelemaan parempien muuttosäiden ilmaantumista. Vain muutamia havaintoja on ilmoitettu syys–lokakuulta.
HL
Telkkänaaras johdattelee toukokuulla untuvikkonsa Talin kartanon puroa ja Mätäjoen haaroja pitkin isommille vesille. Tätä on edeltänyt koiraan ja naaraan pitkä kihlausaika keväällä, jolloin koiras on tehnyt parhaat soidintemppunsa naaraan valloittamiseksi. Telkkäkoiraan kulmikkaan pään erityistuntomerkki on valkea poskipyörylä.
P 3–4 paria, L, R
Uivelokoiras on sorsiemme upein ilmestys. Sitä pääsee ihailemaan parhaiten huhtikuussa, mutta myös lokakuussa lintuja pysähtelee ruokailemaan Iso-Huopalahden perukkaan. Silloin pääosa on naaraspukuisia, koska nuoret linnut ovat mukana parvissa. Havaintoja on maaliskuulta kesäkuun puoliväliin ja syys–joulukuulta sekä poikkeuksena naaras 6.2.1982.
L, R
Isokoskelo on kookas ja komea kalanpyytäjä. Muutamia pareja pesii alueen isoissa pöntöissä joka vuosi. Keväällä isokoskelo on varhaisimpia muuttolintuja ja syksyllä se on viimeisten lähtijöiden joukoissa. Isokoskelot ovat nopeita lentäjiä, mutta lentoonlähtö on varsin hidasta.
P 2–4 paria, L, R
