Kiitäjät ja tikat

Tervapääsky

Tornseglare

Ilmameren suvereeni hallitsija piirtelee lentokuvioitaan taivaalle. Se tekee lähes kaiken ilmassa, mutta pesiäkseen se joutuu etsimään pöntön, puun tai rakennuksen kolon. Kesällä linnut kiitävät parvina huimaa vauhtia railakkaan kovasti kirkuen. Pesimäpaikkoja löytyy kartanon alueelta ja alueeseen rajoittuvissa taajamissa.

P 2–5, L, R

Käenpiika

Göktyta

Kirjava-asuinen käenpiika on pesinyt alueella joinakin vuosina onnistuneesti. Sekä koiras että naaras päästävät keväällä pikkutikkamaista mutta nopearytmisempää ja pingottuneempaa kiikitystä. Käenpiika ei askartele pesäkoloa vaan pesii pöntöissä tai puunkoloissa. Heinäkuun jälkeiseltä ajalta tiedossa on vain kaksi syyshavaintoa syyskuulta.

P 0–2, HL

Harmaapäätikka

Gråspett

Kierteleviä harmaapäätikkoja näkee satunnaisesti Iso-Huopalahden ja Talin alueella kaikkina vuodenaikoina paitsi kesällä. Pesimähavaintoja ei lajista ole, mutta huhtikuussa 2017 koiras päästeli soidinviheltelyään ja kierteli paikalla ikään kuin sopivaa reviiriä etsiskellen.

S

Palokärki

Spillkråka

Palokärki ei pesi alueella mutta sen tapaa syyskuun ja maaliskuun välisenä aikana koputtelemassa lahopuita. Isoista puunalastuista voi päätellä, että kyseessä on nimenomaan ollut jättitikkamme, jonka pituus nokanpäästä pyrstönkärkeen on puoli metriä.

HL, T

Käpytikka

Större hackspett

Käpytikan soidinrummutus on lyhyempi kuin muiden tikkojen. Sitä kuulee etenkin varhain aamulla kuten napakkaa kjik -ääntä. Käpytikka suosii reheviä sekametsiä, mutta voi kovertaa pesänsä pihapiirinkin puuhun. Koiraan tunnusmerkkinä on punainen laikku niskassa. Tikat lentävät aina syvän aaltomaisesti.

P 5–8 paria, L, T

Valkoselkätikka

Vitryggig hackspett

Uhanalainen valkoselkätikka on näyttäytynyt kymmenen viimeisen vuoden aikana säännöllisesti alueen lahopuita käsittävässä lehtometsässä ja talvisin ruokintapaikoilla. Ensimmäinen havainto lajista on tehty läheisessä Tarvaspäässä 26.12.1966 (Lasse J Laine) ja seuraava 3.11.1974 Iso-Huopalahdella (Olli Lamminsalo).

HL, T

Pikkutikka

Mindre hackspett

Dendrocopos minutus

Soma minitikka asustaa golfkentän reunametsissä. Se ei pystyy kovertamaan kotikoloaan kuin lahopuihin, joita onneksi löytyy monen pariskunnan tarpeisiin lähimetsiköistä. Helpoiten tikan läsnäolo paljastuu kii-kii-kii-kii-kii-kii-kii -huutosarjasta, jollaista molemmat puolisot päästelevät sekä keväällä että syksyisin.

P 4–6 paria, L, T

Pohjantikka

Tretåig hackspett

Pohjantikka on palokärkeä ja harmaapäätikkaa vähälukuinen mutta säännöllinen ruokavieras syys–huhtikuun välisenä aikana. Sen voi löytää Talin kartanon tai Iso-Huopalahden reuna-alueiden pystyyn kuolevia puita nakuttelemassa. Selän leveä valkea pystyjuova on hyvä tuntomerkki.

HL, T